Osa 12: "Jouni - luonnontieteilijä ja kehitysjohtaja"
Jouni
on minun miellekartassani suuri suomalainen, jollainen ei Risto Ryti
tai C.G.E. Mannerheim voi olla. He ovat ihmiskunnan historian valossa
suuria rikollisia, eikä siitä asiasta voi olla montaa mieltä.
Jouni
oli 90-luvun puolivälissä yksi neljästä tunnetuimmasta suomalaisesta
tutkijasta maailmalla. Hänen tutkimuksiinsa viitattiin satamäärin
artikkeleissa, tutkimusraporteissa ja väitöskirjoissa. Silti hänet
johdonmukaisesti sivuutettiin virantäytöissä. Hän sai tyytyä
toissijaisiin asemiin dosenttina. Lopulta hänet siirrettiin sivuun
yliopiston Savonlinnan yksiköiden kehitysjohtajaksi, mikä ei häntä
paljon haitannut.
Hän oli ensimmäinen ihminen, joka
minun pienoismaailmassani katsoi maailmaa elollisen luonnon
näkökulmasta. Hän jaksoi muistuttaa ihmisen mitättömästä roolista
Telluksella.
Ihmistä ei jää tällä pallolla kaipaamaan kuin ihmisen
omat loiset: päätäi ja lapamato. Taidokkaasti hän ilmaisi ajatuksensa
aina sopivissa yhteyksissä shokeeraten kuulijansa - ja sai aikaan naurun
hyrskähdyksiä.
Savonlinnaan Jouni muutti avioeron
jälkeen. Hän jätti miljoona-asuntonsa vaimolleen ja tuli lähes
tyhjätaskuna vieraaseen kaupunkiin. Tosin kaupunki oli tullut hänelle
vähitellen tutuksi ennen muuttoa, sillä hän kävi säännöllisesti
Kylpylähotelli Casinossa kuntoutuksessa.
Casinolla hän
tutustui toiseen vaimoonsa, joka oli häntä puolta nuorempi
fysioterapeutti. Lailan ansiosta Jouni pystyy kävelemään ilman keppejä,
joita hän tarvitsi lapsuuden polion jäljiltä. Vielä vuosien jälkeen
Jouni ja Laila ovat hyvin rakastuneita toisiinsa. Onni näkyy kummankin
kasvoista. Jos joku ihminen täytyisi valita omaksi ihanteekseen, se
olisi luultavasti Jouni. Tosin hänellä ovat omat heikkoutensa, niin kuin
kaikille ihmisillä.
Jouni erikoisala on puunajantieto.
Hän on ensimmäisiä ilmastotutkijoita, jotka ovat puiden vuosilustoista
tutkineet ilmastonmuutosta, joka viimeiset parikymmentä vuotta on ollut
kaikkien ympäristötietoisten ihmisten huulilla.
Dosenttina
Jouni on kasvattanut sukupolven nuoria tutkijoita, joista muutamat ovat
työskennelleet pienessä ekotieteiden tutkimusyksikössä Savonlinnassa.
Tuomas on yksi nuorista miehistä, jotka Jouni otti siipiensä suojiin.
Alkoholisoitunut, työtön biologi löysi itselleen elämänuran
ilmastotutkimuksesta. Nyt hän on tohtori ja kiertää maailmaa alan
seminaareissa.
Kerran vahingossa pääsin näiden
puuntutkijoiden matkaan tutkimusapulaiseksi kairaamaan Karjalan mäntyjä
Venäjän puolelle. Jouko kysyi lähtisinkö mukaan, kun oikea tutkija oli
juuri ennen lähtöä sairastunut. Sanoin heti että mikä ettei. Enkä
katunut tuota huikeaa matkaa ikimäntymetsään. Metsiin jollaisia ei
Suomessa ole kaskikulttuurin takia vuosituhanteen ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti