lauantai 24. toukokuuta 2014

Osa 12: "Jouni - luonnontieteilijä ja kehitysjohtaja"

Osa 12: "Jouni -  luonnontieteilijä ja kehitysjohtaja"

Jouni on minun miellekartassani suuri suomalainen, jollainen ei Risto Ryti tai C.G.E. Mannerheim voi olla. He ovat ihmiskunnan historian valossa suuria rikollisia, eikä siitä asiasta voi olla montaa mieltä.

Jouni oli 90-luvun puolivälissä yksi neljästä tunnetuimmasta suomalaisesta tutkijasta maailmalla. Hänen tutkimuksiinsa viitattiin satamäärin artikkeleissa, tutkimusraporteissa ja väitöskirjoissa. Silti hänet johdonmukaisesti sivuutettiin virantäytöissä. Hän sai tyytyä toissijaisiin asemiin dosenttina. Lopulta hänet siirrettiin sivuun yliopiston Savonlinnan yksiköiden kehitysjohtajaksi, mikä ei häntä paljon haitannut.

Hän oli ensimmäinen ihminen, joka minun pienoismaailmassani katsoi maailmaa elollisen luonnon näkökulmasta. Hän jaksoi muistuttaa ihmisen mitättömästä roolista Telluksella.
Ihmistä ei jää tällä pallolla kaipaamaan kuin ihmisen omat loiset: päätäi ja lapamato. Taidokkaasti hän ilmaisi ajatuksensa aina sopivissa yhteyksissä shokeeraten kuulijansa - ja sai aikaan naurun hyrskähdyksiä.

Savonlinnaan Jouni muutti avioeron jälkeen. Hän jätti miljoona-asuntonsa vaimolleen ja tuli lähes tyhjätaskuna vieraaseen kaupunkiin. Tosin kaupunki oli tullut hänelle vähitellen tutuksi ennen muuttoa, sillä hän kävi säännöllisesti Kylpylähotelli Casinossa kuntoutuksessa.

Casinolla hän tutustui toiseen vaimoonsa, joka oli häntä puolta nuorempi fysioterapeutti. Lailan ansiosta Jouni pystyy kävelemään ilman keppejä, joita hän tarvitsi lapsuuden polion jäljiltä. Vielä vuosien jälkeen Jouni ja Laila ovat hyvin rakastuneita toisiinsa. Onni näkyy kummankin kasvoista. Jos joku ihminen täytyisi valita omaksi ihanteekseen, se olisi luultavasti Jouni. Tosin hänellä ovat omat heikkoutensa, niin kuin kaikille ihmisillä.

Jouni erikoisala on puunajantieto. Hän on ensimmäisiä ilmastotutkijoita, jotka ovat puiden vuosilustoista tutkineet ilmastonmuutosta, joka viimeiset parikymmentä vuotta on ollut kaikkien ympäristötietoisten ihmisten huulilla.

Dosenttina Jouni on kasvattanut sukupolven nuoria tutkijoita, joista muutamat ovat työskennelleet pienessä ekotieteiden tutkimusyksikössä Savonlinnassa. Tuomas on yksi nuorista miehistä, jotka Jouni otti siipiensä suojiin. Alkoholisoitunut, työtön biologi löysi itselleen elämänuran ilmastotutkimuksesta. Nyt hän on tohtori ja kiertää maailmaa alan seminaareissa.

Kerran vahingossa pääsin näiden puuntutkijoiden matkaan tutkimusapulaiseksi kairaamaan Karjalan mäntyjä Venäjän puolelle. Jouko kysyi lähtisinkö mukaan, kun oikea tutkija oli juuri ennen lähtöä sairastunut. Sanoin heti että mikä ettei. Enkä katunut tuota huikeaa matkaa ikimäntymetsään. Metsiin jollaisia ei Suomessa ole kaskikulttuurin takia vuosituhanteen ollut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti