Osa 19: "Syntymättömän lapsen murha"

Osa 19: "Syntymättömän lapsen murha"

Tapahtuipa niinä päivinä Savonlinnassa että Hilppa päätti, ettei tehdä lasta tähän talouteen. Eikä sitä sitten tehty. Hän vain unohti kertoa asiasta minulle, muille hän ehkä kertoikin ja kertoikin. Mutta jätti poikkeuksellisen julmasti ja täydessä ymmärryksessä kertomatta asiasta minulle.

Joku koiranleuka sanoisi, että hauskintahan lastentekemisessä on se tekeminen. Vastaisin tälle vitsiniekalle, että hän ei olekaan asunut Hilpan kanssa - tai ehkä jättäisin mieluummin vastaamatta.
Enkä tiedä oliko sattumaa, mutta minulle heterolle Hilppa tuntui väärältä sukupuolelta sängyssä. Tai hän ei tuntunut edes ihmiseltä. Ennemmin lahnalta tai joltain suurelta muodottomalta eläimeltä

Woody Allenin elokuvasta, joka äänettömästi kiemursi yksikseen sängyllä.
Sanon vain, että rakkaus kuoli nopeammin kuin oli alkanutkaan ja oliko sitä koskaan ollutkaan.
Sanon nyt että rakkautta ei ollut ehkä ollutkaan, mistä osoituksena on rakkauden hedelmättömyys.
Jos rakkautta oli, sitä oli yhtä paljon kuin tähtipölyä mahtuu yhteen ajatukseen tai enkelinsiiven leyhähdykseen.

Jos rakkautta oli, se oli sielutonta.

Feministit ehkä sanoisivat että nyt puhuu mies, mutta minkä minä sille voin, että minulla ovat vain yhdet vehkeet. Itselläsi on pelkkä läpi, vaikka enemmän iloa siitä taitaa olla, puhumattakaan hyödystä. Hilppa selvisi ilman tuomiota. Edes moraalista tuomiota. Jokainen nainen päättää omasta kehostaan ja elämästään. Tietäväthän sen kaikki nykyaikaiset ihmiset.

Mutta sanokaa minun sanoneen: murha se oli. Lapsenmurha ja poikkeuksellisen julma.
Miestutkijat ovat hiljaa.  He ovat ihmeissään miehen tilanteesta, jos miestutkijoita nyt ylipäätään enää on; ja yksinäisistä miehistä ei kukaan ole kiinnostunut. Sellaisista jotka haluaisivat kasvattaa oman lapsen. Pitää olla joko hetero tai homo. Muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Tämä jos mikä on sukupuolen mukaista syrjintää.

Jälkikäteen ajateltuna saattoi olla hyvä, etten saanut lasta ihmishirviön kanssa. Olisi lapsestakin saattanut tulla sellainen. Tosin tiedänkö millainen itse olen? Siinäpä pulma. Olisi saattanut lapsiparka joutua ojasta allikkoon isän kanssa, joka ei osaa selittää, miksei hän käy töissä ja on luuseri ja jolla ei ole rahaa mihinkään niin kuin kaikilla muilla on. - Mikä vika sinussa on isä? Missä äiti on? Tuskin olisin osannut vastata näihin vaikeisiin ontologisiin kysymyksiin.

... ehkä olisin voinut sanoa - pienenä valkoisena valheena - että äitisi on merenneito. Kuka nyt lapselleen sanoo, että äiti on lahna ...

... ehkä olisin voinut sanoa - että minussa on tekovirhe. - Katsos, lapsi, isäsi on kai vähän erilainen. Hän kuin ei halua tappaa ja murhata muita ihmisiä.