Osa 7: "Kävelemisen taito"
Kävelemme
omia jälkiämme takaisin autolle. Hilppa harppoo edellä. Astelen
rauhallisesti nauttien kesäyössä jokaisesta ottamastani askeleesta ja
siitä mitä näen ympärilläni yön hämäryydessä. Lepakoita lentelee järven
yllä, ja kiiluvia silmiä näkyy siellä täällä. Kenties kettu tai mäyrä
seuraa outoja kulkijoita. Linnutkaan eivät ole vielä vaienneet.
Välillä
Hilppa pysähtyy ja haukkuu minut pahimmilla voimasanoilla mitä juuri
silloin sattuu keksimään. Ja jatkaa sitten mutkitellen matkaansa
puhisten raivosta. Performanssia kestää koko matkan. Muutaman kerran
vaivaudun vastaamaan. Totean vain etten ole tehnyt mitään minkä takana
en olisi koska tahansa. Olen sanonut vain mielipiteeni. Siihen minulla
kai on oikeus. Kun huomaan, ettei Hilppa edes yritä keskustella, pidän
parempana olla hiljaa.
Hilppa ei ole yhtään
rauhoittanut saavuttuamme autolle. Ennemmin päinvastoin. Hän alkaa
kiukutella kuin pieni lapsi ja sanoo, ettei tule minun autooni. Hän ei
voi tulla autoon sellaisen ihmisen kanssa, joka arvostelee hänen
parhaita ystäviään. Sanon etten ole arvostellut hänen ystäviään, vain
heidän puheitaan, missä oli paljonkin arvostelemista. Hilppa ei vaivaudu
vastaamaan, ja keskustelemaan itse asioista.
Tärkeää
tuntuu olevan se, että minun olisi pitänyt olla vain hiljaa ja
kuunnella, kun minua tunti toisen jälkeen provosoidaan sanomaan jotain
harkitsematonta. Pahinta kai oli, etten provosoitunut kertaakaan, mutta
sanoin asiasta, kun sen aika tuli. Paljastin vahingossa heidän
naurettavan juonensa, jonka tarkoitus oli osoittaa miten henkisesti
alamittainen olio olen. Asetelma kuitenkin kääntyi heidän kannaltaan
yllättäen päälaelleen. Olin koko ajan tilanteen tasalla muun muassa
siksi etten juonut lasiakaan viiniä, jota minulle tosin ei edes
tarjottu…
Mieleeni eivät tulleet enempää eivätkä
vähempää kuin kansallissosialistit, jotka nihiloivat kaikki muut paitsi
itsensä, konservatiivit ja kristityt tukijansa. Pahiksia olivat
kommunistit, sosialistit, työttömät, vammaiset, vanhukset, juutalaiset
ja muut ei-arjalaiset. Paradoksi vain on että nämä ihmiset ovat
merkittävissä asemissa SKDL:n sosialisteissa, nykyisessä
Vasemmistoliitossa, jotka tietysti ovat Suomen mittakaavassa kansallisia
sosialisteja... Nyt olen tietysti ilkeä mutta aiheesta.
Lopulta
kysyn Hilpalta mitä hän aikoo tehdä. Tilaako hän taksin Savonlinnaan vai
jää Poronsalmelle ystäviensä luokse yöksi. Hilppa ei sano mitään vaan
avaa vihaisesti auton oven ja istuutuu auton etupenkille.
Ensimmäiset
sadat metrit Hilppa istuu äänettömänä etupenkillä, sitten hän aloittaa
raivoamisensa uudelleen. Hän alkaa molemmin käsin mättää minua käsillään
ja yritän toisella kädellä suojata kasvojani. Sanon vain että lopeta
muuten olemme kohta metsässä.
Hilppa lopettaa
riehumisensa hetkeksi. Sitten hän yllättäen avaa vauhdissa auton
etuoven. Vähän matkan päässä on Järvi-Sydämen mökkikylän lyhtypylväs,
mihin ovi on osua, mutta onnistun viime tingassa väistämään.
Hän
hyppää autosta ulos, horjahtaa ja konttaa tienpientareella sanoen, että
hän liftaa kohtiin. Sanon etten jätä häntä yöksi tien päälle. Hän
kuitenkin aamulla syyttäisi minua siitä, että olen jättänyt hänet
heitteille.
Hilppa raivoaa mielipuolisesti. Otan
hänestä kiinni ja painan maahan. Sanon että rauhoitu. Hilppa rauhoittuu.
Sanon että päästän hänet irti vasta, jos hän lupaa tulla auton ja istua
rauhassa Savonlinnaan asti. Hilppa lupaa kun ei muuta voi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti