lauantai 24. toukokuuta 2014

Osa 9: "Anne-Mari - kuvataiteilija"

Osa 9: "Anne-Mari - kuvataiteilija"
Anne-Mari oli tuskin kolmekymmentävuotias, kun Ateneumin taidemuseo osti joukon hänen töitään. Anne-Mari kertoi, että muutkin museot olivat niitä ostaneet. Taiteella ei kuitenkaan elänyt tai Anne-Mari ei elänyt. Siksi hän oli tullut Savonlinnaan tilapäiseksi opettajaksi opettamaan opettajaopiskelijoita.

Seurasin Anne-Marin vähäilmeisiä kasvoja. Hän puhui ansioistaan kuin mistä tahansa luonnollisista asioista. Samaan hengenvetoon hän puhui akateemisesta pätkätyöläisyydestä.  Se oli asia mikä meitä yhdisti. Anne-Mari tiesi, etten ollut koskaan opettanut, edes vakavasti harkinnut koko asiaa. Eräänä päivänä kun näin hänet taas ohimennen – näimme lähinnä ohimennen kadulla – hän ehdotti, että opettaisin yhdelle hänen ryhmälleen päivän mediakasvatusta.

Katsoin vähän aikaa ihmeissäni Anne-Maria, mutta hän tuntui olevan tosissaan. Sanoin että mikä ettei, mutta en uskonut selviäväni siitä. Minä olen koko ajan mukana, hän sanoi. Mietin miksi hän tekisi jotain tällaista lähes tuntemattomalle ihmiselle. Siinä ei tuntunut olevan mitään mieltä. Ja totta kai saat palkan siltä päivältä. Minä hoidan asian. En voinut muuta kuin suostua. Eikä minua enää tarvinnut sen enempää suostutella.

Anne-Mari oli minua vain vähän vanhempi, mutta hänellä ole varma ote tekemisessään. Odotin peloissani opetuspäivää, ja lievensin pelkoani suunnittelemalla päivän mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Olin keskustellut Anne-Marin kanssa siitä, mitä kaikkea päivä voisi pitää sisällään. Hän ei halunnut puuttua päivän sisältöihin kovin tarkkaan vaan antoi minulle vapaat kädet. Sain päättää miten tunnit käytin opetussuunnitelman puitteissa niin kuin oikeat opettajatkin.

Kun saavuin opettajankoulutuslaitokselle, opiskelijat olivat jo luokassa samoin Anne-Mari. Hän hymyili rauhoittavasti ja sanoi istuskelevansa jossain takana, ja saattoi lähteä välillä poiskin. Jos tulee ongelmia, niin minä autan. Niin hän tekikin. Tauolla hän antoi palautetta puheistani ja tekemisistäni, ja tajusin, miten tarkka havainnoitsija ja mainio pedagogi hän oli. Minulle tuli vahva osaamisen ja onnistumisen tunne, vaikka myös korjattavaa löytyi. Iltapäivän viimeiset tunnit hän oli työhuoneessaan.

Savonlinnassa ollessani sain kaksi muutakin tilaisuutta, kaksi lyhyttä kurssia pitääkseni. Toinen oli Tanhuvaaran urheiluopistossa, toinen Avoimessa yliopistossa. Molemmat olivat ympäristöaiheisia kursseja. Ilman Anne-Maria en olisi löytänyt elämääni tätä uutta juonnetta. Ympäristöopetus poiki ajatuksen siitä, miten voisin laajentaa ympäristöopintojen kurssia aina jatko-opintotyöksi saakka.

Viimeisenä vuonna Savonlinnassa kirjoitin pitkälti kurssimateriaalin pohjalta, sitä muokaten, opinnäytteeni, mikä puolestaan poiki sen, että pääsin lähtemään pois Savonlinnasta työn perässä Kainuuseen. Ajatukseni palaavat toisinaan Savonlinnaan, siihen miten pienestä kaikki elämässä on kiinni. Että tapaa oikealla hetkellä oikean ihmisen. Enkelin. Enkeli Anne-Mari oli vaikken enkeleihin uskokaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti